keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Liikuntavaihtoehdot puntarissa

Nyt on tosissaan alkanut ahdistaa oma liikkumattomuus ja saamattomuus, kun kaikki herkuttelu alkaa kasaantua vyötärölle, lihakset surkastuu ja peruskunto on piilossa jossain todella pimeässä paikassa. Minä kaiken lisäksi RAKASTAN herkkuja! Syön ihan liikaa suklaata ja karkkeja, ja niiden päälle leivon usein kaikkia ihania kaloripommeja. Herkuttelusta en ole valmis tinkimään, joten liikuntaa on lisättävä. Ongelmana vain on, etten tiedä mitä alkaisin harrastamaan.

Olen aikuisiällä ollut vaihtelevan aktiivinen liikkuja. Ennen raskauksiani sain muutamaksi vuodeksi hyvän draivin päälle ja kävin joko salilla tai spinningissä tai muussa jumpassa kerran, pari viikossa. En siis himoliikkunut, mutta tavalliseksi pulliaiseksi ihan kohtuullisesti kuitenkin. Edelleen lähtisin salille ja johonkin aerobiseen jumppaan mielelläni, mutta on vaikeaa löytää siihen aikaa pienten lasten vuoksi. Jos aloitan työt pian, niin silloin todennäköisesti en malta heitä jättää pitkäksi aikaa mennäkseni itse liikkumaan. Vielä suurempi syy on se, etten halua sitoa itseäni maksamaan minkään salin jäsenyydestä suuria summia, kun kuitenkin käyttö voisi olla välillä todella vähäistä. Kun esikoinen oli vauvaikäinen, oli ihana tehdä hänen päiväunien aikana pitkiä vaunulenkkejä kävellen. Nyt esikoinen on jo sen verran iso, että hänellekin on hyvä antaa mahdollisuus liikkua silloin kun pihalla olemme. Eikä hän pitkiä matkoja enää kärryissä viihtyisikään. Olen siis ajatellut alkaa tehdä jotain, joka ei vaatisi suuria investointeja, jota voisi harrastaa helposti ja siihen ei menisi kauaa aikaa. Eli juoksua. Ongelmana vain on, että VIHAAN juoksemista! Mistä siis löydän motivaation?

Voisin parantumattomana shoppailijana lähteä urheiluliikkeeseen ja ostaa hienot juoksuvermeet! Uudet vaatteet voisivat ehkä auttaa pahimman yli, eli innostua lähtemään liikeelle ensimmäiset viikot vaikka tietää lenkin olevan yhtä tuskaa. Tässä Niken sivuilta otettuja esimerkkejä "motivaattoreista":

Ihana, kun urheiluvaatteissakin on nykyisin naisellisuutta ja hienoja värejä! Valitettavasti kuitenkaan leikkaukset ja värit eivät saa minua aivan valtavan innostuneiksi ainakaan ensinäkemältä. Olen aina ollut Nike-fani, mutta ehkä nyt täytyy katsastaa muidenkin valikoimat. Ehkä vaatteita kannattaa käydä sovittamassa, jolloin ehkä taas löytää itsestään sisäisen huippu-urheilijan. :) Kengät kyllä ovat makeita, noita ihanan pirteitä tennareita voisi pitää muutenkin! Säväyksen tekivät myös Niken urheiluliivit. Kiva, että niitäkin oli useaa mallia ja montaa väriä ja kuosia.

Kai se urheilun motivaatio täytyy sittenkin kaivaa muuta kautta. Yleisen hyvän olon saavuttaminen olisi tietenkin tavoitteena, mutta saako sen tavoittelu takamukseni nousemaan pehmeältä sohvalta? Hmmm. Täytyypä laittaa puolivakavaan mietintään. :)

2 kommenttia:

  1. Mäkin oon aina, AINA!, vihannut juoksemista kun se vain on niin tylsää, tylsää ja tylsää. Mutta samassa veneessä kun olen - haluan liikkua, mutta mihinkään säännölliseen & maksulliseen ei todellakaan ole aikaa - niin opettelin viime kesänä hampaat irvessä juoksemaan. Toisinaan laitan kellon herättämään kuudelta, että ehdin käydä vetämässä lenkin ennen kuin mies lähtee töihin ja tämän kevään investointilistalla onkin nyt sitten jotkut ihanat uudet juoksukengät ja -vaatteet palkintona siitä, että sain alkuun niin vastentahtoisen homman rullaamaan! :)

    C.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuo antaa uskoa, että se vois todellakin toimia! Alkuun uudet vaatteet, sitten uusi sykemittari, sitten uus iSoitin ja mitä näitä motivointikeinoja nyt on... :) Ei vaiskaan, ehkä motivoinniksi todellakin riittää ihan vain se järkiperäinen ajatus, että jotain on kohta tehtävä. Ehkä aloitan ens viikolla. Tai sitä seuraavalla! :)

      Poista